Näin komeita puolukoita löytyi Ikaalisten takamailta.
Puolukkametsä palkitsee
29.9.2026
Vuoden 2026 puolukkasato on koko maassa erittäin hyvä, joten marjoja riittää. Luonnonvarakeskuksen (Luke) mukaan sateinen kesä ei heikentänyt satoa. Parhaat puolukkasaaliit löytyvätkin suhteellisen valoisilta kangasmailta. Marjoja löytyy usein harvoista männiköistä, joissa on helppo liikkua. Puolukan satoa voi myös kerätä pitkälle syksyyn ja kun marjojen kaupallisia tehopoimijoita on tänä vuonna niukemmin, löytyy marjaa halukkaille ja innokkaille etsijöille.
Vai löytyykö? Itse olen useimpina syksyinä saanut palkintoni puolukkametsässä. Asun nykyään kuitenkin Lempäälässä, jossa kunnan alueet ovat pitkälti vesien piirittämiä ja maastot kivikkoisia. Hyviä puolukkamaita on vaikea löytää. Olenkin poiminut puolukat useimpina syksyinä Etelä-Pohjanmaan Järviseudulta. Tänä vuonna siihen ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta ja ajattelin jo, että menetin kauden sadosta osani. Sitten perheellemme tuttu mies kysyi, oletteko saaneet puolukkaa? Hän lupasi viedä meidät runsaan sadon äärelle, mutta matka olisi noin reilut 70 kilometriä suuntaansa. Totta kai innostuimme ja läksimme matkaan. Paikka oli jossain Ikaalisten suunnalla, takamailla, mutta puolukkaa löytyi runsaasti ja poimimme puolison kanssa 5 ämpärillistä, josta yksi meni lahjaksi ikäihmisille.
Puolukka on terveysmarja. Se auttaa erityisesti virtsatieinfektioiden ehkäisyssä, myös kohonneessa verenpaineessa ja elimistön matala-asteisen tulehduksen lievittämisessä. Lisäksi puolukkamehu voi alentaa kohonnutta verenpainetta ja tukea muutenkin verisuonten toimintaa. Myös suolisto pitää puolukasta. Marjan kuidut ja antioksidantit tukevat vatsan ja suoliston toimintaa. Onhan sanottukin, että oman alueen marjoja pitää syödä, sillä ulkomailta tuodut marjat ja hedelmät eivät voita kotimaan marjoja ja hedelmiä, jotka kasvavat täällä valoisan kesän aikana.
Kysykää ystäviltä ja tutuilta, voisivatko he opastaa johonkin marjapaikkaan, mikäli itse ei satu sellaista löytämään. Monet kyllä ovat sitä mieltä, että marjapaikat ovat kuin hyvät kala-apajat, joista ei muille kerrota. Kehutaan vaan sitten jälkeenpäin, miten hyvä saalis on saatu.
Se ei ole ihan tuulesta temmattu ajatus. Olen asunut Lempäälässä jo 8 vuotta ja ainoastaan yksi ihminen opasti kerran mustikkapaikalle, kun tivasin mistä niitä löytyy. Toisaalta nihkeän asenteen ymmärtää, sillä näillä alueilla ei oikeasti ole montakaan paikkaa, mistä marjoja voi löytää. Nyt sattui ihme, sillä meiltä kysyttiin, olemmeko löytäneet puolukkaa ja sen jälkeen luvattiin viedä satoisalle paikalle. Kaiken lisäksi saimme kyydin ystävämme sähköautolla, joten lähes 150 kilometrin edestakainen matkakaan ei tullut bensan kalliina aikana maksamaan meille mitään. Puolukkametsä todella palkitsi meidät ja saimme nähdä, että hyviä ihmisiä on edelleen.
