Pakkasten alkaessa omakotiasujan kannattaa tarkastaa yläpohja

Kun ulkolämpötila laskee, katon alapuoliset rakenteet kylmenevät. Jos lämmin ja kostea huoneilma pääsee vuotamaan yläpohjaan, sen sisältämä vesihöyry tiivistyy kylmille pinnoille vedeksi. Ilmiötä kutsutaan kondensoitumiseksi.

Kondensiokosteus kertyy esimerkiksi aluskatteen alapintaan, kattorakenteisiin tai eristeisiin. Ongelma ei yleensä näy asuintiloihin lainkaan, vaan se kehittyy katteen alla piilossa, kertoo katoilla ammatikseen työskentelevä Kimmo Kukkonen Trekatteelta.

Yläpohjan kondensio-ongelma on kolmen tekijän summa

Kun yläpohjan tuuletus toimii oikein, rakenteisiin kertyvä kosteus pääsee poistumaan ulkoilmaan eikä jää muhimaan vintille. Kondensio-ongelman riskiä lisäävät erityisesti kolme tekijää:

1. Huono tuulettuvuus eli ilmankierto yläpohjassa.
2. Höyrynsulku ei ole tiivis, jolloin lämmin ja kostea huoneilma pääsee nousemaan yläpohjaan.
3. Huonokuntoinen tai kokonaan puuttuva aluskate. 

Aluskatteen tehtävä on kerätä alhaalta nouseva kosteus ja ohjata se ulkoilmaan. Toki aluskate pysäyttää myös ylhäältäpäin tulevat katteen pienet vuodot.

Jos yläpohjan kondensio-ongelma jatkuu pitkään, se todennäköisesti aiheuttaa puurakenteisiin mikrobikasvustoja ja lahovaurioita. Myös eristeet voivat vettyä ja menettää lämmöneristyskykynsä. 

Minkä ikäisissä taloissa kondenssiriski on suurin?

Yläpohjan tuuletusta ja rakenteiden kosteusteknistä toimivuutta koskevat ohjeet ja rakentamistavat ovat kehittyneet vuosikymmenten aikana.

Käytännössä erityisesti vanhojen talojen ja 1970–1980-luvuilla rakennettujen talojen yläpohjat kannattaa tarkastaa, jos niiden tuuletuksesta tai höyrynsulun tiiviydestä ei ole varmuutta. Myös 1930–1960-luvuilla rakennetuissa taloissa voi olla riskialttiita vinokattoja, joihin on jälkikäteen rakennettu vintille lämmintä huonetilaa. Tällöin tuuletusväli on usein jäänyt liian pieneksi. 

Yläpohjan kuntoa kannattaa tarkkailla erityisesti, jos talossa on havaittu jokin seuraavista merkeistä:

• Vesipisaroita tai huurretta aluskatteen tai muiden rakenteiden pinnoilla.
• Kosteita eristeitä tai tummumia puupinnoissa.
• Tunkkainen haju yläpohjassa.
• Runsaat jääpuikot räystäillä tai katon rakenteissa talven aikana.

Yksittäinen havainto ei vielä kerro ongelman syytä. Kosteus voi johtua kondensoitumisen lisäksi esimerkiksi vesikaton vuodosta.

Tärkeintä on selvittää, mistä kosteus on peräisin. Jos kyse on kondensiokosteudesta, on tarkistettava yläpohjan tuuletuksen toimivuus. Joskus tilannetta voidaan parantaa esimerkiksi lisäämällä päätyjen tuuletusaukkoja, mutta sopiva korjaustapa riippuu aina ongelman syystä, painottaa Kukkonen.

Suomalaisissa pientaloissa tehdyn tutkimuksen mukaan asumisesta syntyy keskimäärin noin kuusi litraa kosteutta vuorokaudessa taloa kohden. Henkilöä kohden kosteutta syntyy keskimäärin noin kaksi litraa vuorokaudessa. Kosteutta tuottavat esimerkiksi hengitys, peseytyminen, ruoanlaitto ja pyykin kuivaaminen.