|
Suomessa peltoa on kokonaisalasta vain 7 %. Maatalousympäristö on elinympäristötyyppinä Suomen viidenneksi yleisin ja sen lajiston osuus koko Suomen lajistosta on 16 %. Peltolohkot Suomessa ovat pieniä, keskikooltaan 3,2 hehtaaria, mikä tarkoittaa samalla, että peltojen ympäristöt ovat moninaisia ja rikkonaisia, eli metsiin ja vesistöihin rajautuvia reuna-alueita ja pientareita on paljon. Luontaiset edellytykset luonnon monimuotoisuudelle ovat lähtökohdiltaan hyvät. Näin todettiin Luonnon monimuotoisuus Suomen maatalousympäristössä -tilaisuudessa 13.3.2025. Tilaisuuteen osallistui Helsingin yliopiston Tiedekulmassa sekä livelähetyksen kautta yhteensä yli 200 kuulijaa.
Monimuotoisuutta ylläpitävät tekijät maataloudessa ovat avoimet peltoalueet sekä monipuolinen viljely, johon kuuluvat hyönteispölytteiset kasvit, viljelemättömät alueet ja laidunnus.
- Luonnon monimuotoisuutta tukevat viljelymenetelmät ovat hyvin tiedossa ja käytössä. Ruoantuotanto on peltoviljelyn tärkein tehtävä ja sen rinnalle on noussut monimuotoisuus ja ilmastonmuutoksen hillintä. Näitä asioita voidaan tehdä samanaikaisesti ruoantuotannon kärsimättä, sanoo ProAgria Keskusten Liiton kasvintuotannon palvelujen kehityspäällikkö ja Luontoviisas maatilayritys -kirjan päätoimittaja Sari Peltonen.
Kaikki luonnon monimuotoisuus ei näy
Yleensä katselemme ja arvioimme luonnon monimuotoisuutta sen perusteella, mitä voimme nähdä. Panemme merkille linnut ja hyönteiset sekä sen, ovatko niiden määrät kasvussa vai laskussa.
– Maan pinnan alla oleva luonnon monimuotoisuus on yhtä tärkeää ja se on hyvä ottaa myös huomioon. Maassa oleva eliöstö on lajistoltaan ja määrältään erittäin runsas. Monipuolinen viljely ja maan kasvukunnosta huolehtiminen lisää maan mikrobien monipuolisuutta, Peltonen kertoo.
Tilaisuuden haastatteluissa nousi esille, että Suomen maatalousympäristön lajistot ovat vahvistuneet viimeisen 20 vuoden aikana. Perinnebiotoopit ja niiden lajistot ovat kuitenkin vähentyneet. Perinnebiotoopit kertovat vanhasta laidunnushistoriasta ja keskusteluissa nousi esille, että alkuperäiskäytön palauttamisen lisäksi uusien vastaavien maatalouselinympäristöjen luominen on tärkeää. Tästä kuultiin tilaisuudessa hyviä esimerkkejä sekä kasvi- että kotieläintiloilta.
Keskusteluissa tuli esiin hyviä uusia tilakohtaisia ideoita, mm. kosteikot, monimuotoisuuskaistat, petopenkat ja kiertolaidunnus. Todettiin myös, että kotieläintuotannon vaikutus luonnon monimuotoisuuteen on merkittävä. Etenkin laidunnuksen merkitys monimuotoisuuden ylläpidossa ja sen vahvistamisessa on huomattava.
Keskusteluissa korostettiin, että luonnon monimuotoisuustoimet ovat usein monihyötyisiä ja ne tukevat laajasti maatalouden ympäristötyötä ja mm. ilmastonmuutoksen hillintää sekä edistävät eläinten hyvinvointia ja lisäävät viljelyn muutoskestävyyttä eli resilienssiä.
Luonnon monimuotoisuuden mittarointi haastavaa
Miten luonnon monimuotoisuus näkyy organisaatioiden vastuullisuusohjelmissa ja mitä ovat konkreettiset teot? Kuluttajien vaatimukset luovat painetta koko ruoantuotannolle. Myös vienti luo omat vaatimuksensa vastuullisuustiedolle.
Keskustelussa pohdittiin tavoitteita ja mittareita: kuka ne asettaa, mitä ne olisivat ja miten vertailuja voidaan tehdä. Toisaalta ymmärrettiin myös viljelijän näkökulma tiedon tuottajana ja toimijana. Hinta nousi ansaitusti esille: mitä vastinetta viljelijä saa vastuullisuus- ja luonnon monimuotoisuustiedon tuottamisesta? Maitosektorilla tästä on jo olemassa hyviä ja kannustavia toteutuksia. Muita avauksia vielä odotetaan. Todettiin, että luonnon monimuotoisuuden mittarointi on tällä hetkellä vielä haasteellista.
Tilaisuudessa perättiin avointa keskustelua kaikista näkökulmista. Se koettiin erittäin tarpeelliseksi ja sitä tarvitaan jatkossa yhä enemmän, jotta voidaan kertoa, mitä maatiloilla tapahtuu ja tehdään, ja toisaalta kuullaan kuluttajien huolia ja näkökulmia.
|
