|
Vertailugenomi on eräänlainen standardi, johon yksilöitä tai lajien genomia voidaan verrata nopeasti, mikä tehostaa myös suojelutyötä. Genomitiedon avulla voidaan tarkemmin selvittää esimerkiksi lajin esiintymistä, käyttäytymistä ja tunnistaa sopeutumiskykyyn vaikuttavia tekijöitä.
Liito-oravan (Pteromys volans) genomin sekvensointi eli geenien lukeminen onnistui Kuopion lähellä kuolleesta yksilöstä. Tutkijat pystyivät rekonstruoimaan sekä tumagenomin että mitokondrio-dna:n täysin aukottomasti ja selvittivät samalla liito-oravan kromosomien rakenteen.
Liito-oravan genomi koostuu noin 2,8 miljardista emäsparista – lähes saman verran kuin ihmisen genomissa, jossa on 3,2 miljardia emäsparia. Kartoitus julkaistiin syyskuussa 2025 tieteellisessä Ecology & Evolution -lehdessä.
Liito-orava on indikaattorilaji monimuotoisille vanhoille kuusivaltaisille sekametsille, joissa on myös lehtipuita, kuten haapaa. ”Jos metsässäsi elää liito-oravia, tarjoat todennäköisesti kodin monelle muullekin lajille“, väitöskirjatutkija Gerrit Wehrenberg sanoo.
”Minut on yllättänyt eniten se, miten liito-orava on Suomessa – toisin kuin muualla Euroopassa – saanut joskus jopa negatiivisen maineen häiritsevänä metsän elävänä“, Wehrenberg jatkaa. ”Tuottava metsätalous voidaan yhdistää liito-oravan edustaman ekosysteemin säilymiseen. Tutkimuksemme tavoitteena on tarjota päättäjille tietoa liito-oravan elämästä ja siitä, mitä laji tarvitsee menestyäkseen metsätalouden muovaamassa maisemassa”.
Tavallista oravaa hieman pienempi liito-orava on yöeläin, jolla on suuret hämäränäköön sopivat silmät. Liito-oravan erikoisuus ovat ihopoimut etu- ja takajalkojen välissä. Niiden avulla se voi liitää jopa kymmeniä metrejä puusta puuhun. Maassa liito-orava liikkuu kömpelösti, eikä mielellään ylitä suuria avomaita.
Suomessa liito-orava on luokiteltu vaarantuneeksi, ja Virossa jäljellä on enää noin 300 yksilöä, joten EU:ssa liito-orava on tiukasti suojeltu. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että ellei populaation taantuminen Suomessa pysähdy, laji todennäköisesti katoaa eurooppalaisista metsistä. Merkittävin syy liito-oravakannan taantumiseen ovat elinympäristöjen pirstoutuminen usein avohakkuiden myötä, joissa liito-oravalle sopivat metsiköt jäävät eristyneiksi saarekkeiksi hakkuuaukkojen keskellä.
|
