Takavuosien huippupesäpalloilija Veijo Turpela on napannut tyttärensä Liinun ja Iitan kainaloonsa. Tänäkin vuonna isänpäivää juhlitaan varmasti yhdessä.
Isän pesisura johdatti tyttäretkin pesäpallon pariin
3.11.2026
Vivi Hallapuro
Takavuosien huippupesäpalloilija, Alajärven Ankkureiden kasvatti Veijo Turpela kertoo asuneensa jo liki 30 vuotta pääkaupunkiseudulla ja toimivansa yrittäjänä.
- Olen toiminut myynnin parissa lähes koko työelämäni ja nykyisin toimin yrittäjänä, kertoo Alppi-Rauta Oy:n kauppias Veijo Turpela.
Vaikka mies onkin lähtenyt pesisareenalta, ei pesis kokonaan ole lähtenyt miehestä.
- Pesis näkyy arjessa lähinnä aktiivisena katsomisena Ruudun välityksellä sekä innokkaana penkkiurheiluna. Televisio on erinomainen väline tiiviille seurannalle. Etelä-Suomessa otteluita on vähän, joten viikonlopuille sattuvat ottelut ovat käytännössä ainut mahdollisuus käydä paikan päällä otteluita seuraamassa, pohtii Veijo Turpela.
Pesäpalloinnostus näkyy kaveripiiristä ja se on siirtynyt myös seuraavalle sukupolvelle. Turpelan Liinu -tytär nimittäin pelaa tämän vuoden superpesismestaruuden napanneessa Jussittarien ryhmässä.
- Toki oma pelaajaurani sekä lapsiini tartuttama pesisharrastus näkyvät edelleen aktiivisesti arjessa sekä tietysti laajana urheilijakaveripiirinä. Usein keskustelut sekä ystävien että tuttavien kanssa siirtyvät pesäpalloon huomaamatta, myöntää Turpela.
Isän rooli henkisenä tukena
Veijo Turpela tunnustaa tartuttaneensa tyttäriinsä Iitaan ja Liinuun pesisinnostuksen ja Liinun ura lajin parissa jatkuu edelleen.
- Varmasti oma taustani on kannustanut tyttäriä osallistumaan urheilullisiin harrastuksiin. Muutettuamme aikanaan Espooseen, siellä oli käynnistymässä hieno henkinen pesäpalloyhteisö, johon pääsimme hyvin mukaan. Tyttärille liikunta ja sosiaalinen ympäristö olivat silloin hyvä paikka kotiutua uudelle paikkakunnalle, myöntää pesisisä.
Toki pesäpallo vaatii myös henkisiä valmiuksia ja siihen Turpela onkin pystynyt vaikuttamaan.
- Olen pyrkinyt toimimaan mahdollistajana ja henkisenä kasvattajana ja olemaan myös vaativa ja tinkimättömään harjoitteluun kannustava isä, pohtii Turpela.
Hän muistelee välillä omaakin pesisuraansa.
- Juureni ovat edelleen syvällä Alajärvellä. Etenkin kesäisin tulee vietettyä paljon aikaa mökkeillen ja luonnosta nauttien. Mikäli aikataulut ovat suotuisia käymme myös otteluita seuraamassa. Omat kultajuhlat ovat tosin kaukaisia muistoja, mutta toki Seinäjoen Jussittarissa pelaavan tyttären menestyksen myötä omakin urheilumenestys on palannut taas mieleeni.
Turpela toivoo, että omassa kasvattajaseurassa Alajärven Ankkureissa osataan edelleen arvostaa paikallista pesäpallokulttuuria.
- Toivon, että Alajärvellä ymmärretään urheilun ja urheiluseuran tärkeys osana paikallista yhteisöä ja yhteisöllisyyttä. Pesäpallosta ja Ankkureista Alajärvi todellisuudessa tunnetaan. Olkaamme ylpeitä tästä perinnöstä, painottaa Turpela.
Isänpäivä edelleen yhteistä aikaa
Turpela voi muistella hyvillä mielin menneitä isänpäiviä ja myös aikuistuneiden tyttärien käyntejä.
- Kun lapset olivat pienempiä, isänpäivät olivat lasten juhlaa ja kortit sekä aamiaispöydät olivat lasten puuhastelun kohteina. Edelleenkin olen saanut lapset kotiin kahvittelemaan ja pysähtymään pieneksi hetkeksi, jolloin saamme viettää mukavaa yhdessäoloa.
Veijo Turpela arvostaa saavutuksia isänä, kun on nähnyt lasten kasvun ja aikuistumisen.
- Kyllä parasta on nähdä lasten kasvutarina ja itsenäistyminen sekä heidän oma nuori aikuistumistarinansa. Lapsiarjen pyörittäminen vaatii vanhempien täydellisen tuen, sillä ilman vanhempien panostuksia, lasten harrastamiseen ei olisi mahdollisuuksia. Niin perheissä kuin joukkuelajeissakin yhteistyö ja yhdessä tekeminen on tärkeä osa koko lajiyhteisöä, painottaa pesisisä.
