Mervi Yli-Mannila katsoo seinällä olevia kuvia. Suurin on perheystävän maalaama kuva Tuuliasta ja Elmeri-pojasta. Mervi korostaa sitä, että vaikka lapsen menettäminen onkin vienyt ajatuksista huomattavan osan, ovat kaikki lapset läheisiä ja rakkaita eikä äidinrakkaus koskaan kuole.
Äidin rakkaus ei koskaan kuole
5.5.2026
Vivi Hallapuro
Kun alajärveläinen Mervi Yli-Mannila (os. Latvala) oli vielä nuori tyttö, hän haaveili omasta perheestä, jossa olisi monta lasta. Toive toteutui, kun hän tapasi komean, ruskeasilmäisen Matti Yli-Mannilan, jonka kanssa tie johti avioliittoon kesällä 1981. Perheeseen syntyi yhteensä viisi lasta (Tuulia, Ilona, Lauri, Marjo ja Mirva), joista nuorimmat ovat kaksosia.
- Kun aloitimme yhteisen elämän, Matti työskenteli kodinkonekorjaajana ja teki pitkää päivää. Kun kaksoset syntyivät, olin aika lujalla, koska pienimpiä vaivasi koliikki ja he itkivät paljon, muistelee Mervi.
Tuohon aikaan Yli-Mannilan tilalla kasvatettiin myös lihakarjaa, josta Mervi kantoi ison vastuun.
- Hoidin ja ruokin lihakarjaa. Pidin myös tilan rakennukset lämpiminä. Myöhemmin rakensimme navetan, johon hankimme lypsylehmiä, kertoo Mervi.
Matti Yli-Mannila osti tilan jo armeijaikäisenä ja tiluksia on nykyään noin 200 hehtaaria. Maanviljelys oli Mervillekin lapsesta saakka tärkeää.
- Olen lähtöisin maatilalta itsekin ja maanviljelys on aina ollut lähellä sydäntäni. Tätä nykyä tilan omistaa Lauri -poikamme vaimonsa kanssa ja heillä on karjaa noin 300 päätä, selittää Mervi Yli-Mannila, joka auttaa lastensa perheitä tarvittaessa, esimerkiksi lastenhoitajana.
Monien kolhujen kautta elämä voittaa
Kun Mervi Yli-Mannilalla oli jo kaksi lasta, hän sairastui kilpirauhassyöpään.
- Vuonna 1985 minulla todettiin kilpirauhassyöpä, joka hoidettiin ja lapsistamme kolme on syntynyt vielä sen jälkeen. Vuonna 1999 minulta leikattiin iso kasvain vatsasta. Se oli onneksi hyvänlaatuinen ja toivuin nopeasti. Vuonna 2019 tehtiin keuhko-oireiden takia iso operaatio, kertoo Mervi ja myöntää, että elämän vaikeimpina hetkinä lapset ovat olleet se voimavara, mikä on vienyt eteenpäin.
Matkalla sattui myös kuolemantapauksia, joista on ollut vaikea selviytyä, mutta siihenkin lapset ovat antaneet voimia. Kun Mervin isä kuoli yllättäen kolarissa, on kaikesta vain täytynyt selviytyä.
- Ensin isä kuoli, kun hän oli juuri toipumassa lonkkaleikkauksesta. Se oli kova isku, mutta kun vanhin tyttäremme Tuulia kuoli Kauhajoen kouluampumisessa vuonna 2008, elämä pysähtyi. Silloin oli todella vaikeaa, mutta lasten takia täytyi mennä eteenpäin ja yrittää pysyä vahvana, sillä tapaus kosketti myös heitä kovasti. Matti hukutti surunsa työhön ja minä jaksoin lasten vuoksi, myöntää Mervi ja kertoo, että Tuulialla oli tuolloin kaksivuotias poika Elmeri, joka onkin tuonut perheeseen paljon lohtua suuren menetyksen jälkeen.
- Äiti kuoli kaksi kuukautta myöhemmin kuin Tuulia. Onneksi pahin suru kaikesta on hellittänyt, mutta äidin rakkaus ei koskaan kuole. Kauniit muistot ovat lohtuna ja seurana aina, myöntää Mervi, kohdistaen katseensa seinällä oleviin perhekuviin.
Äitienpäivänä perhe koolla
Äitienpäivä on myös Yli-Manniloiden perheessä perinteinen tilaisuus kokoontumiseen.
- Lapset ja lastenlapset tulevat käymään varmasti äitienpäivänä. Se oli ihanaa aikaa, kun lapset tekivät äitienpäiväkortteja ja kahvit ja muut herkut tuotiin aamulla sänkyyn. Tuulialta onnistui kaikki, leipominen, musiikki ja lisäksi tyttö oli aamuvirkku, muistelee Mervi, hymyillen haikeana ja antaa kiitoksen muillekin lapsille lämpimistä muistoista.
Lapsenlapsia Yli-Manniloilla on jo 9 ja kymmenes on tulossa.
- Elämä jatkuu uuden sukupolven myötä. Toivon kaikille lapsille ja lastenlapsille hyvää elämää ja terveyttä ja tietenkin sitä, että voimme vielä mekin nauttia elämästä perheen parissa pitkään.
